Se on nuori, se on nopea, se on notkea ja se on kaunis... mikä se on?
No se on tietysti Ex-Jakiksen junioritiimi!!

Näin taatusti mietiskeli Ex-Jakiksen ikämiesosasto vuoden tärkeimmän ottelun päätytyttyä hetkeä aikaisemmin kirvelevään tappioon. Nuori (Matti), nopea (Veikko), kaunis (Bati, ainaskin tv-chattien katselijoiden mielestä) ja notkea (no ei välttämättä kukaan...) juniorijoukkue (jossa edellämainittujen lisäksi oli mukana muutama muu, joista kaikki ehkä eivät sovi otsikon määritelmään täydellisesti) alisti veteraanijoukkueen tyylikkäästi 3-1 Ex-Jakiksen vuotuisassa gaala-ottelussa. Tämänkertainen ottelu oli järjestyksessään neljäs kerta tässä megatapahtumassa, jossa legendat syntyvät ja kuolevat, sankaruuden ja häpeän ero on veteenpiirretty viiva ja jonka seuraukset ovat hävinneelle kestämättömät ainakin seuraavan vuoden ajan...

Näin jälkikäteen tarkastellen puolueeton tarkkailija havaitsee kyllä, että kaikki enteet tälle olivat ilmassa. Ja samainen tarkkailija myös voisi ihmetellä, kuinka kokeneet veteraanit eivät ymmärtäneet, kuinka juniorit suunnitelmallisesti heidät löivät. Eivät ymmärtäneet, ennen kuin se oli liian myöhäistä. Hämäys oli toki hieno. Peli alkoi jo kauden aikana. Muutama junioireiden avainpelaaja pelasi kauden aivan päin helvettiä, suorastaan alisuorittaen. Jo yksistään tämän olisi pitänyt kilauttaa veteraanien hälytyskelloja ja herättää epäilyt säästelystä. Sen lisäksi juniorijoukkue lähetti riveistään muutaman pelimiehen maailmalle lepäilemään, muunmuassa itse Il Capitano Sami "pamppu" Lamppu oli kaukana poissa. Tämä hämäsi vastustajaa entisestään. Peliin lähdettäessä junnuilla oli riveissään vain 1+6 pelaajaa veteraanien 1+8 pelaajaa vastaan. Veteraaneilla oli siis miesylivoima, nilkkatukiylivoima ja massaylivoima, joten pöyhkeästi he luulivat homman olevan selvä. Vaan toisin kävi, turpiin tuli, vanha olikin hidas, kankea... paitsi tietysti veteraanien oma karvaselkä, Harri "Ori" Jaanu.

Ottelun sävelet olivat melko selvät heti kättelyssä. Junnujen terävät iskut ja höntyilemätön puolustus pitivät veteraanit koko ajan ahtaalla, eivätkä papat juuri kummoisiin paikkoihin päässeet. Tosin tuloksen kauneusvirhe pääsi syntymään, sillä Harri "the blackhorse" Jaanu ei todellakaan veteraaniottelussa kummoista paikkaa tarvitse, sillä hän voi Ollijokismaisesti tehdä kentällä mitä haluaa, mutta silkkaa urheiluhenkeään ei aina tee. Nyt tosin teki ottelun avausmaalin, syöttäjänä toimi jotenkin yllättävästi Harri "harri" Lehikoinen.

Tässä vaiheessa puolueeton tarkkailija olisi jälleen aavistanut, että Junnuthan vain antoivatsiimaa, jotta lopullinen isku olisi sitäkin katkerampi. Hyvänolontunteen aalto silminnähden levisi veteraanien rivistöön, mutta junnurivistöä tarkkaillessa olisi saattanut nähdä saalistajalauman, joka vain odotti sopivaa hetkeä... Ottelu eteni silti suht tasaisesti, mutta hetki hetkeltä oli nähtävissä, että junnujen painostus verotti vanhuslaumaa. Samalla A-P "sika" Manninen otti henkistä yliotetta papoista, ainoastaan grand-old man Marko "mako" Jaatinen kykeni haasteesen vastaamaan. Mikä oli hyvinkin ärsyttävää, äijähän on jotain satakaks ja piti silti kevyesti junnuhyökkääjiä kurissa. Veteraanien taktiikkana oli pitää erityisesti Junnujen maalitykki Pekka "pekka" Parkkali kahdella miehellä maalinedustalla kiinni, sillä tämän vaarallisuus oli yleisessä tiedossa. Lehikoisen veljekset hirvi-arska etunenässä mankeloivat Pekkaa aina kun oli tilaisuus.

Mutta lopulta iskun aika koitti. Juniorit painostivat hurjasti muutaman minuutin, jonka aikana ainoastaan Tomi "koukku" Koukku piti uppoavaa veteraanilaivaa pinnalla. Veteraanit luulivat purkaneensa tilanteen, kun Denis "sergei" Vakulin riisti pallon, syötti A-P:lle, joka jatkoi sen maalin edustalle Pekalle. Ja silloin olikin jo myöhäistä veteraanien kannalta. Pallo rysään, peli tasan. Veteraanien pasmat sekosivat ja he alkoivat taas hyökkäämään kiivaamiin kohti junnujen päätyä. "Käy peremmälle, sanoi hämähäkki kärpäselle." Näin totesi junnutiimi katsellen veteraanien yritystä ja jälleen Denis riisti pallon omassa päädyssä, kampesi karvaajasta ohitse ja lähetti Pekka "pekka" Parkkalin sekä A-P:n karkumatkalle. Kaksi-ykkönen, Pekka passaa (kauden toinen syöttö?) ja A-P kiittää, 2-1 junioreille ja veteraanien tunnelma lässähti niin, että hallin ulkopuolellakin ihmeteltiin.

Veteraanien epätoivoinen yritys kostautui jäähyinä, ja vaikka junnut eivät maalia viitsineet tehdä, oli ottelu täysin nuorempien ja nopeampien kontrollissa. Taktisena vetona junnut vielä nostivat Veikko "Weikko" Lehtosen puolustajasta hyökkääjäksi ja Veikon gasellimainen nopeus oli aivan liikaa jo väsyneille harmaille panttereille. Tässä vaiheessa enää Tomi Koukku veteraanien maalissa pystyi pitämään numerot ennallaan. Aivan lopussa veteraanit yrittivät maalia kuudella kenttäpelaajalla, mutta tämäkin yritys päätyi tuhoon, sillä junnuhyökkääjä karvasi pallon ja karkasi tekaisemaan loppunumerot 3-1 tyhjiin. Todisteena junnujen kierosta suunnitelmasta maalin teki tietysti A-P, joka parhaiden veteraanioppien mukaisesti säästeli koko kauden tehoja tätä ottelua ja tätä hetkeä varten, jolloin vanha ja väsynyt sai nöyrtyä nuoren ja nopean edessä.

Veteraanit oli lyöty, junnunjen ylivoima oli miesvajauksesta huolimatta selviö, eivätkä vanhat pystyneet haastamaan kunnolla. Olisiko kenties aika päivittää nilkkatuet? NO, tämä jää nähtäväksi, mutta se on selvää, että veteraanijoukkueen kapteeni Harri "ori" Jaanu ei jätä raihnaista sakkiaan rankaisematta...


Voittoisa juniorijoukkue

Ja yksi lyöty veteraani