Silloin syntyi Ex-Jakis... se oli vuosi 1992!

Ex-Jakis on nimi, joka herättää vastustajissa kylmiä väreitä... nimi, joka on muuttunut tekoa kuvaavaksi sanaksi pelaajien suussa (esim. Joukkue teki Ex-Jakikset = Voitti vastustajan 10 - 0 tai Pelaaja heitti Ex-Jakikset = teki tuplahattutempun turnauksessa).

Mistä Ex-Jakis on saanut alkunsa ja mitä Ex-Jakis tarkoittaa???

Vielä elossa olevat, alkuperäiset Ex-Jakislaiset ovat haluttomia puhumaan asiasta, mutta vanhoista pergamenteista on löydetty joitakin selventäviä viitteitä.

Sille väittämälle, että Ex-Jakis on latinaa ja tarkoittaa vanhaa munkkien käyttämää potenssilääkettä tai että Ex-Jakis on vanha Shamaaninoitien käyttämä manausloitsu, ei ole löydetty todisteita. Sitävastoin vanhaa Jakiksen murretta osaava historijoitsijamme sai selville, että kyseessä on Helsingissä (tarkemmin määriteltynä pahamaineisessa Jakomäessä) perustettu joukkue, johon on ainakin alkuaikoina kuulunut joitakin Jakomäkeläisiä pelaajia...

Tämän mahalaskun jälkeen Ex-Jakis jalosti itselleen vuoden 1997 ihannemiehistön , jossa määrä korvattiin laadulla.Tämäkään ei auttanut, sillä joistakin turnauksista puuttui muutamia pelaajia ja kun Ex-Jakiksella oli liian vähän miehistöä niin poissaolo näkyi lopputuloksessa. Ja niin Ex-Jakis jäi kolmanneksi, taas juuri nousurajan alapuolelle.

Kaudelle 1998-1999 Ex-Jakis lähti kahden uuden maalivahdin (Niko Helle ja Anssi Hämäläinen) ja kolmen uuden pelaajan (Ari-Pekka Manninen, Andres Faehnle ja Sami Sipiläinen) vahvistamina. Alkukausi alkoi takkuillen ja Ex-Jakis pelasi useita "melkein voittoisia" pelejä, jotka kääntyivät tasapeleiksi tai tappioiksi. Lopulta Ex-Jakis putosi seitsemänneksi ja siinä tilanteessa alkoi osa porukasta jo hieman huolestua. Kausi oli kuitenkin vasta nuori ja pienillä ketjumuutoksilla saatiin uudetkin pelaajat tehokkaampaan käyttöön. Ottelu ottelulta kaikkien pelisuoritukset paranivat ja maalivahti Niko Helteen loistotorjunnat pelastivat Ex-Jakiksen monista tukalista tilanteista. Kovalla yrittämisellä Ex-Jakis kipusi hitaasti, mutta varmasti kohti kuuminta kärkeä. Kun kauden loppuun oli enää neljä ottelua jäljellä, nousi Ex-Jakis toiselle sijalle. Viiden pisteen ero sarjan johtajaan tuntui liian vaikealta saavuttaa, mutta onneksi HIKI-86 hyytyi loppumetreillä ja päästi Ex-Jakiksen iskuetäisyydelle. Loppukirissä Ex-Jakiksen kuntopiikki oli kohdallaan ja yhdeksän pelin häviötön putki kruunattiin voittamalla sarjan johtaja kauden viimeisessä ottelussa. Seitsemän vuoden yrittäminen palkittiin ja Ex-Jakis nousi vihdoin III-divariin.

Uusi kausi (1999-2000) ja uusi divari toi esiin monia kysymyksiä... Mikä on Ex-Jakiksen henkinen kantti? Pystyykö Ex-Jakis pelaamaan samoilla peliasusteilla toisenkin kauden vai repeävätkö pelihousut? Pääseekö Ex-Jakis urheiluruutuun? Alkavatko pelaajat vihdoinkin saada liksaa? Exel vai Fatpipe?
Pelaajamarkkinoiden käydessä kuumimmillaan Ex-Jakiksen "scoutit" etsivät kiivaasti uusia lupaavia kykyjä, jotka täydentäisivät perinteikkään joukkueen ilmettä. Kaikessa hiljaisuudessa Ex-Jakis suoritti laajamittaisia vaihto-operaatioita Suomen puolustusvoimien kanssa. Edes 7-päivää lehti ei saanut vihiä Sami Sipiläisen ja Andres Faehnlen vaihdosta entiseen ex-jakislaiseen Asmo Kaikkoseen. Sen jälkeen Banditsin riveistä loikannut Janne Pajunen tarjosi palveluksiaan Ex-Jakikselle. Vasenkätisyydestään tuttu Mika Sinkkonen oli viimeisin muttei suinkaan vähäsin lisäys Ex-Jakiksen tulokasrivistöön. Näillä eväin oli tarkoitus pysyä III-divarissa. Alku näyttikin erittäin lupaavalta ja kahden turnauksen jälkeen Ex-Jakis oli sarjataulukossa jaetulla ensimmäisellä sijalla.  Mutta sitten alkoi tuskien taival. Peli toisensa jälkeen päättyi joko tasapeliin tai häviöön ja lopulta oltiinkin pudottu jo seitsemänneksi aivan pudotusviivan tuntumaan. Tilanne oli jo niin huolestuttava, että julkisuuden valokeilasta piilossa pysytellyt Ex-Jakiksen väliaikainen valmentaja Sakari Sipponen joutui suorittamaan radikaaleja ketjumuutoksia viimeisiin turnauksiin. Niiden piristämänä Ex-Jakis pelasi kauden parhaimman turnauksensa voittaen molemmat vastustajansa, mikä nosti joukkueen seitsemänneltä sijalta viidenneksi. Viimeisessä turnauksessa vastaan asettuisi kaksi häntäpään joukkuetta, joten usko voittoon oli kova. Osa pelaajista näytti aloittavan ennenaikaisen kesäloman jo tässä vaiheessa, ja kun viimeinen turnaus oli käsillä, kentälle asteli itsevarma mutta väsynyt Ex-Jakis. Turnaus oli yhtä tuskaa, ja savun hälvettyä Ex-Jakis oli hävinnyt molemmat ottelunsa. Vielä kun muutamat matsit menivät sopivasti ristiin, niin Ex-Jakis huomasi olevansa matkalla IV-divariin. Opintokausi kolmosessa oli ohi.

Kaudelle 2000-2001 Ex-Jakiksessa tapahtui jälleen muutoksia. Ikääntyvä Ex-Jakis värväsi riveihinsä kolme nuorta maitopartaa, Antti Riikolan, Jirka Mansnerin ja Janne Miettisen. Pumpattujen lihaksien lisäksi nämä pelaajat toivat joukkueeseen huomattavasti lisää vauhtia ja tehokkuutta. Mutta ei jotain hyvää jollei jotain huonoakin. Legendaarinen hyökkääjä Sami Granqvist loikkasi Hämäykseen ja aiheutti Ex-Jakiksen hyökkäyspäähän ikävän loven. Ja huonot uutiset jatkuivat heti alkukaudesta, kun uunituore hyökkääjä Janne Miettinen menetti pelitilanteessa kohtalokkaasti polvensa hallinnan ja joutui jättämään kauden kesken. Nämä takaiskut näkyivät heti maalitilastoissa, kun joukkueen tehot jäivät vain muutamien maalitykkien varaan. Onneksi joukkueen puolustus ja maalivahtipeli olivat kunnossa, niinpä myös vastustajien hyökkäykset jäivät suht tehottomiksi. Tasainen kausi jatkui ikävien vammojen merkeissä, kun valon nopeudella laukovan A-P Mannisen alkukaudesta loukkaama ranne ei ottanut parantuakseen ja Harri Lehikoinen otti lukua kesken Länkkäri matsin. Mutta Ex-Jakis ei olisi Ex-Jakis elleivät nämä tilanteet vain nostaisi joukkueen taistelutahtoa. Niinpä vammojen rampauttamana se pelasikin kauden parhaan turnauksensa Porvoossa, jossa kaatuivat sekä voitonvarma Lännenmiehet että SC-Cafe. Ex-Jakiksen noustessa kauden puolivälissä lohkon kärkeen oli vielä turhan aikaista suunnitella nousujuhlia, mutta kun parin turnauksen kuluttua oli asia vielä samoin, alkoi tilanne näyttää huomattavasti paremmalta. Viimeisen turnauksen ollessa vain muodollisuus oli Ex-Jakis tehnyt näyttävän pikapaluun takaisin kolmoseen ja palkintoristeily odotti nousijoita... Seuraavaan kauteen oli vain vähän aikaa, joten nestetankkaus oli aloitettava heti. 

Kausi 2001-2002 ja III-divari. Tämä oli Ex-Jakiksen toinen mahdollisuus pärjätä hankalaksi osoittautuneessa III-divarissa. Koko edellisen kauden polvivamman takia sivussa ollut Janne Miettinen teki viimeinkin paluun pelikentille ja uutta kalustoa tulivat edustamaan tulokkaat Sami Lamppu ja Petri Päkkilä. Jo ensimmäinen kaukomatka Hankoon antoi esimakua tulevasta kaudesta. Kaksi peliä, kaksi tappiota... ja paluu kotiin häntä syvällä koipien välissä. Vähän ennen seuraavaa turnausta Janne Pajunen loukkasi nilkkansa niin pahasti, että kausi oli hänen osaltaan ohi. Turnaus toisensa jälkeen Ex-Jakis pelasi vaihtelevalla menestyksellä ja sarjataulukossa keikuttiin "turvallisesti" keskikastissa. Kauden loppupuolella jakiksen vauhti alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä ja joukkue oli siirtynyt huolestuttavan lähelle häntäpäätä. Syitä ei ollut vaikea hakea. Ex-Jakis oli pelannut koko kauden lähes yksinomaan Sami Lampun, A-P Mannisen ja Harri Lehikoisen tehojen varassa ja tämän olivat vihdoin huomanneet myös vastustajatkin. Eipä aikaakaan kun kauden kalkkiviivat olivat käsillä ja jäljellä oli enää vain muutama hikinen ottelu. Silloin toteutui ns. Ex-Jakiksen laki, eli kaikki ottelut jotka voivat mennä pieleen myös menevät. Sarjan kärkijoukkueet hävisivät häntäpään porukoille, mutta hyytynyt Ex-Jakis ei saanut anastettua tarvitsemiaan pisteitä sitten mistään. Niinpä jo toistamiseen kolmosesta pudotettu Ex-Jakis nousi seuraavaan maitojunaan ja lähti takaisin kohti tuttua ja turvallista nelosdivaria.
Veteraaninpäivänä järjestettiin jakiksen historian ensimmäinen joukkueen sisäinen gaalaottelu, jossa veteraanit ja juniorit ottivat mittaa toisistaan. Tässä vuosittain pelattavaksi tarkoitetussa ottelussa juniorit kyykyttivät veteraaneja lukemin 4-1.

Kausi 2002-2003. Sanomattakin oli selvää, että takaisin kolmoseen oli päästävä keinoja kaihtamatta. Paha takaisku aikeille oli kun Ex-Jakiksen Grand Old Man Marko "Mako" Jaatinen päätti heittää pyyhkeen kehään ja siirtyä ansaituille eläkepäiville sekä Antti Riikolan siirtyminen RANKOon. Vakaavaa aukkoa puolustuksessa tuli paikkaamaan Jari "Batistuta" Madekivi ja Jani Tiihonen. Pelillisesti kausi oli melko yllätyksetön ja Ex-Jakis keikkui ihan alkua lukuun ottamatta sarjan kärkipaikalla. 13 voittoa, 3 tasuria ja 2 tappiota veivät porukan heittämällä kolmoseen ja siinä ohessa saatiin perivihollinen Lännenmiehetkin nöyryytettyä muutamaan otteeseen. Kauden aikana Ex-Jakis osallistui myös aluesarjaan, jonka katsottiin korvaavan harkkamatsit ja tuovan tarvittavaa pelituntumaa. Valitettavasti joukkue osallistui peleihin puolivaloilla ja vasta loppukaudesta saatiin aluesarjavaihde päälle. Vauhti kuitenkin hyytyi jo ensimmäiselle karsintakierrokselle, kun UROS kyykytti jakista kahdesti. Kuluneen kauden sankareiksi nousi ykkösketju ja varsinkin sen tehonyrkit, Sami Lamppu (20+9, aluesarja 9+6, kauden 02-03 pelintekijä) ja AP Manninen (17+9, aluesarja 21+13).

Oli kausi 2003-2004 ja jälleen kerran oltiin III-divarissa. Tällä kertaa kauden päätavoitteeksi asetettiin maltillisesti kolmosessa säilyminen. Uusia tulokkaita olivat maalivahti Tommi Lamppu, puolustaja Denis Vakulin sekä välivuosia jakiksesta viettäneet hyökkääjä Sami Granqvist ja pakki Petri Larkala. Pois lähtivät Jani Tiihonen ja polvivaivoista kärsivä Janne Miettinen. Myös Jirka Mansner joutui jättämään kauden kesken koska hänen nilkkansa päätti kieltäytyä yhteistyöstä. Lohko oli tiedusteluraporttien valossa kova. Mukana oli mm. SSV Dynamo, PSS sekä vanhat tutut FLOB ja Valtti. Lohkon kärki erottautui massasta jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta neljännestä sijasta käytiin kova kamppailu. Keskikasti oli niin tasainen, että vielä kauden viimeisessä turnauksessa moni joukkue sai taistella putoamista vastaan. Jakis sijoittui kuudenneksi vaivaisen pisteen päähän viimeisestä putoajasta. Aluesarjassa pelattiin edellisen kauden tavoin ailahtelevaa peliä. Tällä kertaa jaksettiin kuitenkin tsempata sen verran, että päästiin loppupeleihin. Siellä paukut kuitenkin loppuivat kesken ja jakis jäi mitaleitta.

Oli veteraaniottelun aika. Edellisenä kautena gaalaottelu jäi jostakin syystä väliin, mutta nyt oli taas aika laittaa joukkue paremmuusjärjestykseen. Juniorit olivat vielä kolmannen erän alussa 3-0, mutta sitten alkoi veteraanien ilmiömäinen nousu. Talvisotamaisella sitkeydellä veteraanit taistelivat 4-3 voittoon.

Kausi 2004-2005. Jo toinen peräkkäinen kausi III-divarissa. Historiallista!
Kauden virallinen tavoite oli edellisen vuoden tavoin säilyminen III-divarissa. Lohkossa oli muutamia tuttuja joukkueita, kuten PSS ja Valtti, mutta muuten ei lohkon tasosta tiedetty juuri mitään. Muutoksia jakisrintamaan aiheuttivat maalivahti Tommi Lampun siirtyminen HPV-Bandyyn sekä eläkkeelle jättäytyneet Kari ”Kartsa” Katve (1992-2004) ja vain muutamassa turnauksessa esiintynyt ”OnOff-jakislainen” Sami Granqvist. Tilalle tulivat hyökkääjät Aleksi Routama ja Veikko Lehtonen sekä puolustajat Antti Riikola (paluumuuttaja parin kauden takaa) ja Antti Kervinen. Jakiksen maalivahdin Niko Helteen aisapariksi tuli Tomi Koukku.

Kaudesta tuli jakiksen paras. Neljän turnauksen jälkeen joukkue vakiinnutti paikkansa lohkon kakkosena eikä siitä luovuttu kuin toiseksi viimeisessä turnauksessa. Viimeisessä turnauksessa kiilattiin takaisin kakkostilalle paremman maalieron turvin OSWstä ja Pandatossusta. Karsintaottelu II-divariin FLOBia vastaan oli tiukka ja vähämaalinen eikä jatkoajallakaan pystytty saamaan selvää joukkueiden paremmuudesta. 1-1 tasatilanteessa siirryttiin rankkareihin, jonka jakis hävisi selvästi. Kuitenkin jo karsintaan pääsy oli joukkueen ehdottomasti kovin saavutus.

Aluesarjassa pelattiin vaihtelevalla menestyksellä kuten aikaisempinakin vuosina. Pelit paranivat loppua kohden ja vasta jatkopeleihin jakis sai oikean vaihteen päälle. Kaudelle saatiin arvoisensa päätös kun loppupelien pronssiottelussa kukistettiin ELSA maalein 9-4.

Veteraaniottelussa vetskut ottivat vajaalla miehistöllä lähes rutiininomaisen voiton junnuista 4-0 murskalukemin.