Maaliskuun turnauspäivä valkeni kirpeän raikkaana ja aamu oli joukkueessa odotuksia sakeanaan. Erityisesti toivottiin ketsuppipullon avautumista hyökkääjistössä, sillä voitot Hammersista ja OSW:sta tasoittaisivat kummasti henkistä perunapeltoa kauden turnaukset päättävään huhtikuun turnaukseen; tarkoitus kun olisi pelailla virallisia otteluita vielä Porvoon kinkereiden jälkeenkin.
Noh, harvoinpa homma härmäläisellä palloilujoukkueella sujuu niin kuin suunnitellaan eikä Jakiskaan pääse irti perinteistään. Silmiinpistävää on, että molemmille vastustajille annettiin ilmainen maali samanlaisella vaihtovirheellä. Kerran kaudessa vielä ymmärtää, mutta tällä kertaa ei ollut kyse ensimmäisestä saati toisesta vastaavasta tilanteesta, tai että olisi esimerkiksi otettu Hammers-ottelusta opiksi OSW-ottelua varten. No such luck sanoisi ameriikan lehmipoika, ei todellakaan. Jakiksen epäonneksi kasetti ei koko remmissä ottelun loppupuolella kestä, ajatus harhailee epäoleellisissa ja pieni huolimattomuus kostautuu, kun vieläpä väsy ja hiki hiipii puseroon.
Peli Hammersia vastaan kulki melkolailla odotetusti, pallollinen hallinta saatiin yllättävänkin helposti kaverin keskittyessä tukkimaan omaa päätään. Karvaus toimi varsin maukkaasti ja vastustaja joutuikin tyylilleen uskollisesti toimittamaan palloa Jakis-päätyyn joko pitkillä heitoilla omasta päästä tai kuskaamaan yksilösuorituksina keskialueelle, josta pallo pyrittiin heittämään maalille ja räpsimään nyytti lähietäisyydeltä. Pelin edetessä painopiste saatiin tukevasti Hammers-päätyyn ja eväät tuntui olevan syöty sinisissä paidoissa. Niinpä kuitenkin Jakiksen huonon viimeistelyn ja muutaman virheen seurauksena vastustaja rokotti ja 2 sarjapinnaa piirrettiin koristamaan Hammersin saraketta.
Pienillä taktisilla ja peluutusteknisillä kikoilla OSW-peli otettiin kenttätapahtumien perusteella alusta lähtien vahvasti Jakiksen jäätyneisiin käsiin, vaikkakin tilanne taululla oli ottelun loppumetreille asti vain 0-2 Jakiksen hyväksi. Karvaus toimi jopa vielä paremmin kuin Hammersia vastaan ja syötönkatkoihin päästiin helposti koko kentän mitalla. Samalla kun kaverilla syötöt pomppivat ja laukaukset suuntautuivat verkkoihin tai jäivät peittoihin, ei Jakis-päätyyn kovin vaarallisia tilanteita luotu. Jälleen kerran tuntui vastustajalla olevan keinot loppu ja kuvaavasti vaihtopenkillä oli todettu että "...peiliin saadaan kattoa jos tää hävitään!", niin eiköhän vaihtovirhepaholainen nosta rumaa päätään ja peli yhtäkkiä tasan. Vähän vielä veskari lyö päätä seinään tämän päälle ja heittää kaksi katkoa täsmälleen samaan paikkaan. OSW:lle yhtä monta 3-2 ylivoimahyökkäystä, joista jälkimmäisestä maalinteko onnistuukin peittävän pakin jalan ja kahden tolpan kautta. Näin pisteet matkaavat kirvelevästi OSW:n taskuun.
Mikähän lienee syyskaudesta muuttunut kun tiukat pelit tunnutaan nyt järjestään häviävän? Hammersin ja OSW:n kunniaksi on sanottava, että usko riittää omaan tekemiseen - liekö se ratkaiseva tekijä nostamaan Jakiksen lentoon huhtikuuksi. Maalinteon olisi ehdottomasti syytä ruveta luonnistumaan, muut pelin osa-alueet kun ovat ainakin tilastojen valossa hyvällä mallilla: perse pitää, 2-3 päästettyä maalia ottelua kohti riittää jokaisella sarjatasolla otteluvoittoihin; karvaus toimii - erityisesti Veikon ja Jaanun duuni on ihailtavaa, vastustajat joutuvat järjestään tekemään duunia että peli pystytään tuomaan Jakis-päätyyn; veskarit ottavat riittävästi koppeja vaikkakaan eivät tällä kertaa pystyneet ihmeisiin. Usko omaan tekemiseen pitää myös saada palautettua, muutoin kyyti on taas kylmää VantSan ja OuTäBan mukana.
|
