Kausi avattiin tällä kertaa lähes ulkomaanmatkalla, sillä ensimmäinen turnaus pelattiin Hangossa. Oli selvästi todellakin kauden alku, sillä sairaslista aloitti välittömästi venymisen, kun ikitaistelija Harri Jaanu teloi nilkkansa viimeisissä treeneissä ennen turnausta...

Hangossa havaittiin, että turnaus pelattaisiin parkettilattialla, joka on siis kertakaikkiaan sopimaton alusta salibandyyn. Se on lentopalloa varten, perhana. Tulos olikin sen mukainen, sillä Ex-Jakis otti huolella tauluun, eikä Hangon reissulta ollut tuliaisina muuta kuin rajaton vi**t*s.

Jälkipolville ei siis paljoakaan kerrottavaa, mutta lyhyesti homma meni jotenkin näin. Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Rekolan Raikas. Tasan neljä minuuttia tuntui siltä, että homma oli hanskassa, kunnes 2 sekuntia siitä pallo pomppasi ensimmäisen kerran omituisella kimmokkeella jakismaaliin. Tästä alkoi uskomaton via dolorosa, joka sisälti uskomattomia puolustuspään hasseja, keskialueen pallonmenetyksiä ja hyökkäyspään tohelointia. Raikas sen sijaan ei kauaa ihmetellyt Ex-Jakiksen tuskailua vaan lappasi lisää lunta tupaan minkä kerkesi. Joukkue käytti hyväkseen Ex-Jakiksen tarjoamat paikat ja naputti taululle rumat 9-2 lukemat. Lohdutusmaalit Jakikselle tekivät Sami Lamppu ja Asmo Kaikkonen. Pelin jälkeen fiilikset olivat hiukan hämmentyneet, että "mitä hel****ä?!?".

Väliajalla käytiin ihastelemassa Hankoa ja todettiin se p******i kaupungiksi. "Onneksi tänne ei tarvii tulla kuin enää yhden kerran"

Iltaottelussa kohdattiin joukkue, joka totteli nimeä Ranko. Vaikka aamulla oli tullut huolella turpaan, niin nyt päätettiin ryhdistäytyä. Ottelu olikin jo ihan eri peliä, kuin aamuinen räpellys, tällä kertaa porukka jo tappelikin pallosta. Toki Ranko oli taitava ja nopea joukkue ja piti enemmän palloa hallussaan, mutta Ex-Jakis puolusti sitkeästi ja iski vauhdilla, kun paikka tuli. Onnikaan ei ollut mukana, sillä aamuinen parkettilattiakirous päätti vielä kerran tulla kiusaamaan Jakislaisia ja Ranko pääsi ensimmäisessä erässä tuikkaamaan johtomaalin, kun Jakislaiset räpelsivät omassa päässä. Loput kaksi erää joukkueet väänsivät niin maan perhanasti, mutta maaleja ei kukaan onnistunut enää tekemään ja niin oli kotimatkalle lähdettävä kaksi karvasta tappiota niskassa.

Kolmosdivisioonan tuomarilinja osoittautui melko sallivaksi, kovaakin vääntöä kentällä esiintyi. Ilahduttavaa oli se, että kumpikaan Ex-Jakiksen vastustajajoukkueista ei syyllistynyt mihinkään nelsodivarista tuttuun kukkoiluun ja jälkipelailuun, vaan ottelut olivat kaikin puolin rehtiä kamppailua. Ainoa miinus oli siis se, että tuli käkättimeen.