Oli kylmähkö maaliskuinen perjantaiaamu, kun klubimestari Harri "ori" Jaanu hiippaili kohti Ex-Jakiksen klubirakennusta mietiskellen... no, mietiskeli mitä mietiskeli, ei sen niin väliä. Jokatapauksessa, jykevän tammioven avattuaan hän pysähtyi, kun nenärustoa alkoi nipistämään... "hyi, hel****i, mikä haju!!" Mahtoikohan viemäri olla hajonnut? Klubimestari asteli sisään ja viimeistään silloin oli silmämunat pulpahtaa kuopistaan, kun eteissalongin plyyshisoffalla retkotti resuinen hahmo, joka selvästikin oli tuon vähemmän eteerisen tuoksun alkulähde. Sehän oli Reportteri!!! Klubimestari nappasi yhden seinällä olevista kultaisista salibandymailoista ja humautti ryysyläistä peruslämärillä reisilihakseen. "Missäs hemmetissä sinä olet luuhannut, työt on tekemättä ja raporti kirjoittelematta!! Kyllä sitä taas on oltu niin taiteilijaa, niin taiteilijaa, jumalauta, huomenna on porvoossa turnaus ja jos ei raporttia ala näkymään, tulee äijälle NIIN pahasti kärsään, ettei NIIN pahasti voi edes tulla!!" Ei kai siinä sitten mitään, kirjoitettava oli, klubimestarin rankaisukeinoista kulki pelottavia legendoja joukkueen lähipiirissä... pelkkä ajatuskin "vihreästä hanskasta" puistatti.

Välillä tapahtunutta...

Reportterilla ei ole tuontaivaallisen käsitystä parin viime turnauksen tapahtumista, puhumattakaan aluesarjan seuraamisesta, joten niitä ei voi juurikaan kommentoida. Erinäisistä lähteistä on kuultu kommentteja "paskasta puolustamisesta", "asenneongelmista", "surffailusta kentällä" ja sen semmoista. No, tosiasiat näkyivät tilastosivuilta, putoamisviivan tuntumassa kamppailtiin ja edellisessä turnauksessa saavutettiin surkealla pelillä voitto Ylhäksestä ja otettiin turpiin komeasti Valtilta. Aluesarjassakin on kontattu tehottomuuden suossa... ei hyvältä näyttänyt.

Hyvä turnaus Porvoossa!!!

Ennakkoasetelmat olivat kuitenkin sellaiset, että Porvoon turnaus oli kauden kulminaatiopisteitä. Ottamalla kaksi voittoa Ex-Jakis käytännössä varmistaisi sarjapaikkansa, mutta jos tulisi turpiin kummassakaan, viimeiseen turnaukseen jäisi jännitettävää liiankin kanssa. Vastassa oli sarjan häntäpään joukkue Falcons II ja putoamisviivalla Ex-Jakiksen kanssa taisteleva Tigga. Ensin siis kohdattiin Falcons.

Vajaamiehinen Falcons yritti, mutta tällä kerralla tiukasti asennoituneet ex-Jakislaiset pitivät pintansa. Ex-Jakis karkasi 2-0 johtoon suht nopeasti ja piti peliä hallussaan ja kun Falconsin ylivoiman aikana tehtiin kaksi alivoimamaalia Petri Larkalan ja Sami Lampun toimesta tuntui homma olevan paketissa. Ja sitten tuli tuttu toisen erän notkahdus, jonka aikana Falcons teki pikapikaa 2 maalia, toisen ylivoimalla. Ryhtiliike kuitenkin onnistui, eikä Falconsia enää päästetty juhlimaan. Falconsin pelaajat väsyivät ja turhautuivat alkaen keräilemään jäähymerkintöjä maalimerkintöjen sijaan ja Ex-Jakis kaunisteli loppuluvuiksi 6-2. Ensimmäinen etappi hoidettu.

Toisessa pelissä kohdattiin siis Tigga. Tigga oli hävinnyt ensimmäisen pelinsä, joten voittamalla ottelun Ex-Jakis varmistaisi säilymisen sarjassa. Ottelu alkoikin hyvin. Ensimmäisessä vaihdossa Sami Luoto pelasi Sami "pamppu" Lampun vapaaksi, eikä kapteeni erehdy noista paikoista. Tigga kuitenkin kuittasi maalin muutaman vaihdon päästä. Peli jatkui tasaisena vääntönä, kunnes A-P "syöttökone" Manninen iski rannarilla ex-Jakiksen jälleen johtoon. Heti toisen erän alkuun A-P onnistui kiepahtamaan maalinedustalle ja kiertorannari onnistui jälleen, 3-1 Ex-Jakikselle. Tigga ei taipunut, vaan taisteli ja hivenen onnekkaasti iskivät 3-2 kavennuksen. Koko kolmas erä pelattiin hurjasti vääntäen puolin ja toisin, Tigga oli muutaman kerran onnistua tasoituksessa, mutta tiukoissa paikoissa viimeistään Tommi Lamppu maalissa piti huolen, että ex-Jakiksen verkko ei enää heilunut. Lopussa Tigga yritti ilman maalivahtiakin, mutta ei päässyt kunnon myllytykseen, vaan homma hoidettiin himaan. Loppusummerin soidessa taululla siis 3-2 voittonumerot Ex-Jakikselle ja sarjapaikka siis varmistui. Kauden tavoite saavutettu, viimeinen turnaus voidaan vetää siis rentoilemalla...